Tänään oli vapaapäivä. Ja huomennakin on. Olin tänään keskustassa.. Yleensä se on piristänyt kun on saanu pyöriä itsekseen ympäri kaupunkia. Ei tänään. Tänään se alkoi vain ahistaa. Mikä lie sitten tuli. Kävin pankissa avaamassa uuden tilin. Sinne sitten alan säästämään. Tai aloin jo. :) Sitten yritin ettiä ulkoilupukua mutta mitään ei löytynyt. Kaikki mitä olisin huolinu oli liian isoja. Mut yks mikä piristi oli sellane söpö sisustuskauppa mistä voisin huolia kaiken ! Suunnittelen vaan kokoajan tulevaa kotiani.. saisinpa sellaisen jo..

Lähipäivinä on vaan satanut ja satanut. En ole vielä päässyt uimaan. Olis parasta päästä rantasaunalle.. Saunoa ja uida ja taas saunoa ja lammenvesi olis lämmintä. Sitten vois istuu terassilla pyyhe päällä ja juoda jotain kylmää ja kuunnella montako kerta käki kukkuu. Sen jälkeen mentäis mökkiin sisään pelaamaan korttia ja syömään mummin tekemiä voileipiä takkatulen ääressä.

Kaikista parasta olis jos sais ton kaiken tehdä A:n kanssa. Kyllä ollaan palattu yhteen. En sitä tänne ole vielä kirjoittanut. Oon pitänyt pientä taukoa tän kirjottamisen kanssa.. Mutta tosiaan, A majailee viikot kaukana täältä miun luota joten elän taas ikävässä.

Ainiin, en päässyt sinne haluamaani kouluun. Yritän silti yhä toivoa että kävis toosi hyvä tuuri ja pääsisin sittenkin.

Ens viikolle kuulemma on luvattu parempia ilmoja, jospa vaikka pääsisin uimaankin :)

No ei ne oikeesti oo.. tai jotku on. Eikä sillä et olis jotai homoi vastaa. Mut äää, kusipäitä tuntuu kyllä löytyvän. Yksi jälleen. No se joka ei sitten tullukkaan lauantaina. Mikä siinä oli? Miten se sen teki? Ei ainakaan enää kiinnosta tätä tyttöä. Tosi tyhmää. Toivoisin että se vielä haluis "selittää" yms. että voisin torjua sen. :D Ärsyttävää! Ihan ku se sais pompotella ihmisiä miten ite tykkää ja millon tykkää. Vai olikohan se kännissä sillon kun soitti ja pyysi anteeks ja halus nähä. Ei se siltä kuulostanut kyllä, mut tosi säälittävää jos oli. Se sinänsä selittäis sen, minkä takia oli sopinu jotain muuta lauantaiksi yms..

Eniten ottaa päähän se, että olin jo unohtanut koko tyypin ja sitten se tulee ja soittaa ja saa taas ittensä kuulostamaan niin kivalta ja muuta. Ja kun suostun tapaamaan sen, siitä ei sen jälkeen kuulu mitään. Se sai miut lankaan. Ainaki, jos se kerta halus miulta vaan sitä että antaisin anteeksi niin tyri pahan kerran. Luulisi hävettävän nyt vielä enempi. Sääli että jotkut on sikoja..

Sen sijaan näin eilen jälleen sen ihanimman ihmisen ketä tiiän. Sen tärkeimmän. Sen jonka tunnen parhaiten, ja joka tuntee miut parhaiten. Katottiin leffa ja sen jälkeen syötiin vähä ja käytiin kävelyllä... ja se kun halaa pitkästä aikaa sellaista ihmistä kenestä välittää ja tietää että sekin välittää aidosti, tuntuu niin hyvälle!

Muuta en osaa oikeastaan nyt kirjoittaa. Ehkä osaisin jos yrittäisin, ja se voisi helpottaakkin tätä oloa.. mutta en vaan jaksa, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Ehkä huomenna voisi olla parempi päivä.

Söin tänään kesän ensimmäisen pallojätskin. Olipa hyvää. :) Olin koko päivän melkeen keskustassa. Tai puol päivää oikeestaan. Etin juhlamekkoa, kenkiä.. No mekko löytyi. Mutta sitä kokoa ei ollut sen värisenä ku olisin halunnu, niin ne sieltä tilasi sitten. Ensi viikolla saan mekon siispä. :) No sitten löysin korvikset mitkä laitan mekon kanssa. Ne oli halvennuksessa, joten maksoi 45 senttiä. :D Hurja hinta joo. Ostin Rubikin levyn. Siitä maksoin 4.95 € koska omistin 2plussa seteliä. Lisäks löysin aamutakin. Se on ihanan pehmeä! Siitä maksoin vain 12.95 €, koska sen sai tänään puoleen hintaan. :) Ja sit ostin myös halppis-sandaalit. Tosi nätit sellaiset. Niissä on nilkassa remmi ja edessä sellainen tavallaan rusetti.. ne on aika nätit ja mukavat jalassa. Rintsikat ostin myös. Niistäkin sain 25% alennusta. Piti saada mekon kanssa sopivat, ettei näy. Mekko on siis tuubimallinen. Pääsin siis tosi halvalla tänään, vaikka tuli ostettua aika paljon tavallaan.. Juhlakenkiä en löytänyt vielä. Mutta niillä ei sinänsä ole niin väliä. Haluaisin vain sellaiset söpöt hieman balleriinan tapaiset missä pieni korko, ei kiilaa, mukavat jalassa. Jos sellaiset löydän niin ostan, jos ei niin sitten valkkaan jotku jo omistamistani kengistä sinne juhliin.

Harmi kun ei ole kameraa. Olisi kiva ottaa kuvia ja laittaa tänne. Haluaisin myös yhdistää tähän blogiini käsityöt. Mutta kun ei ole sitä kameraa, niin se ei oikein toimi. Miun mielestä ainakin olis tylsää höpöttää mitä oon tehny jos ei saa kuvaa.. :) Tosin höpötinhän nyttenki mitä ostin joten..noh,kuitenki!

Oon vähän kujalla. Taisin kertoa että se eräs herraX soitti, oli kovin pahoillaan ja pyyteli anteeksi kun oli käyttäytynyt, niinkuin oli käyttäytynyt ja sanoi että jos miulle jäi sellainen kuva että se olisi käyttänyt miuta jotenkin hyväksi, niin ei niin tarkottainut eikä tehnyt. Ja sanoi haluavansa nähdä. Kysyin miksi. Hän vastasi että haluaisi kai yrittää selittää vielä.. ja jotain. No, seuraavana yönä (eli viime yönä) samoihin aikoihin herraihanoikeaX (siis A) pyysi myös anteeksi käyttäytymistään ja sanoi että jos jäi sellainen kuva että olisi jotenkin käyttänyt hyväksi, niin ei tarkoittanut sitä niin eikä tehnyt. Siis mistä tää voi johtua!? Peräkkäisinä öinä, kahdelta eri ihmiseltä tulee tuollainen, lähes samanlainen teksti suusta? Ajattelin jo sitäkin, että voisiko johtua että kyseiset miehet on molemmat neitsyitä horoskoopeiltaan, or something? Kummallista..

Voi luoja että tuo uusi levy kuulostaa hyvältä. Aaww miten musiikki voikaan tehä välillä niin onnelliseksi? On muuten ikävä yhtä typyä joka majaa nyt väliaikaisesti canadassa. Nään sitä kai vasta ehkä syksyllä.. tai joskus.

On rasittavaa kun ei osaa kääntää ajatuksia sanoiksi. Se on varmaan miulle ikuinen ongelma. Ajatukset harhailee ja kokoajan ajattelee jotain. Asiat menee vilistää nopeeta mutta suusta ei pääse pihaustakaan. Sitten on vain hiljaa ja tulee vaivaantunut olo kun tajuaa että ei vastannut toiselle mitään. Ja sen jälkeen ne ajatukset sekaisin meneekin.

On eräs ihminen, kuka teki aika tyhmästi joku aika sitten miuta kohtaan. Tunsin pettymystä, vihaa,inhoa. En silti missään vaiheessa näyttänyt vihaani sitä kohtaa. Ei oikeastaan ollut tilaisuuttakaan tavallaan. Unohdin asian. Ajattelin että olkoon. Koska periaatteessa asia kuitenkin meni niin, että se ei ollut sen vika. Se oli osittain myös oma vikani että annoin kohdella sen itseäni niin. Olin sokea, ihastunut, enkä ajatellut itseäni vaikka tiesin että näinkin voi käydä. Sitä paitsi en ollut itsekkään ihan selvillä silloin omista ajatuksistani. Miten voisin siis olla vihainen vielä? Miksi siis en voisi nyt antaa anteeksi, kerran se sitä pyytää? Voin antaa anteeksi mutten unohtaa. Voin sanoa ei se mitään unohdetaan koko juttu, mutta voinko luottaa enään. Miten saan luottamuksen takaisin? Ja jos en voi luottaa, voinko sanoa sen hänelle että en luota siihen? Eikö silloin asiat menisi vain vaikeammaksi. Kai se menee niin, että luotan sitten kun luotan ja on parempi olla vain hiljaa. Onko se oikeastaan edes miun tyyppinen ihminen.. Kannattaako alkaa uudestaan leikkiin? Niin paljon kysymyksiä. Lupauduin tavata sen jälleen, mitenhän tytön käy.

Oon kuunnellut tänään urakalla musiikkia. Ah <3 ei voi muuta sanoa. Parempi pistää ääntä kovemmalle ja olla vain. Kesäloma nimittäin alkoi tänään. Se kaksiviikkoinen. Toivottavasti tulee hyviä ilmoja! Tarkotus olis loman aikana etsiä mekko ja kengät juhliin. Käydä kampaajalla ja sedän 50-vuotis juhlissa, Helsingissä. Ja äitin sanojen mukaan kuulema pestä ikkunat. :o Meillä kotona on remontti meneillään. Yläkertaan laitettiin laatat, tosin se on vaiheessaan vielä. Ja seiniä maalailtiin alhaalta ja ylhäältä.

Niin 2 viikon päästä alotan siis työt. Siellä on ihan mukavaa. Ja oon oppinu hyvin. Työkaveritkin on suht kivoja. Siellä tuntuu vain olevan vähän erimielisyyksiä joillain ihmisillä. Ja oon huomannut kuinka ne puhuu seläntakana toisistaan. Siinä käy miettimään, mitähän ne miusta sitten puhuu. Vaikkakin en usko että mitään. Oon tullu omasta mielestäni toimeen kaikkien kanssa hyvin. Eräs ihminen tosin on hieman rasittava. No onneks harjottelu on nyt ohi ja kun pääsen sinne töihin niin voin sanoa jo vähän vastaankin, koska sitten olen siellä ihan työntekijänä, ja miullakin alkaa olemaan vähän sanavaltaa.

Eilen oli tarkoitus lähteä juhlimaan. Ei sitten lähdettykkään kun kaveria ei tuntunut kiinnostavan. Tänään sen kanssa on tarkotus nähdä, mutta eipä ole vastannut puhelimeen. Noh, katsellaan. :)

Nyt lisään vielä loman kunniaksi viime kesän kuvia piristämään tätä kuvatonta blogiani !

Tämä satamasta..

Tuollainen löytyi hiekkalinnasta viime kesänä.

Juhannuskokko..

Kaks seuraavaa kuvaa on mökiltä

ja nämä sitten festareilta..

Ja sitten vielä viimeiseksi imatran koski !

Hih nam :) Yritin onkia tänne tuolta arkistoista vain kuvia missä nyt ei pahemmin ihmisiä ole. Paitsi nuo festarikuvat. En uskalla tänne laittaa ittestäni kuvaa, ainakaan vielä. MUKAVAA KESÄÄ SIIS KAIKILLE !

Oon havainnu että pikkuhiljaa ahdistus alkaa jälleen vyöryä päälle. Miksi? En tykkää elää näin. Nyt on jo toukokuu. Alle kuukausi, niin tiiän pääsenkö kouluun! Ja jos pääsen, niin mihin päin maailmaa. Apua. Pelkään niin paljon että en pääse mihinkään. Ja taas toivon et pääsisin pois. Kauas tai ei, mutta pois... Vaikka taas jauhan tätä.

Nyt on myös enään 2päivää harjoittelua jälellä. Kouluunkaan ei tarvi enää mennä. Kesä menee töitä tehdessä. Toivottavasti pääsen kuitenkin siinä sivussa nauttimaan edes hieman kesästä, nurmesta, kesäöistä, vedestä ja rantasaunasta, jäätelöstä, siitä rauhallisesta olotilasta vaikkapa pihakeinussa tai hiekkarannalla maatessa..

Suunnitelma on siis se, että jos en pääse kouluun, muutan silti omilleni. Siinä mättää vain yksi juttu. En halua. Toinen puoli miusta haluaa, toinen ei. Toinen puoli on se yksinäisyyden pelko. Ne vähäisemmätkin kaverit täältä muuttaa muualle opiskelemaan. Mitä teen? Toinen puoli haluaa juuri sitä että voi asua yksin. Se on kivaa. Oma rauha. Oma vapaus. Käyn töissä, missä tosin on jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta kun palaan kotiin, oon yksin. Ei edes koiraa odottamassa. (allergia) Ja entä mitä teen vapaa päivinä, tai sillon ku tekis mieli juhlimaan.. Ehhei. On iha pakko päästä sinne kouluun.

Tuon asian lisäksi oon ollu haikeena, kun viime vuosien asioita tupsahtelee mieleen pyörimään aina silloin tällöin. Muistoja hyvistä ja huonoista hetkistä. Ne laittaa melkeen itkemäänkin taas. En mahda sille minkään. En sinänsä ikävöi.. tai halua enää mitään. Kaipaan vain.. Vaikka kai kaipaus ja ikävä tarkoittaa samaa asiaa. Ehkä se suruaika on vieläkin meneillään?? Vaikka oon jo tapaillukkin uusia aina välistä. Tosin kenestäkään niistä en ole ollut sen ensimmäisen tai parin näkemisen jälkeen enää kiinnostunut (vaikka mukavia sinänsä ovatki olleet). Ja ne on sitten jäänyt siihen. Koska ei ole järkeä nähä ketää vaa sen näkemisen/sen takia että olisi joku. Eihän ole reilua, edes toista kohtaan, tapailla jos huomaan että ei ole hyvä näin. Tiedän että pääasia on nyt se, että saisin pidettyä itestäni huolta.. ja odotella rauhassa. Kai se olis vaan helpompaa jos ei tartteis elää tälläisessä epätietoisuudessa, jännityksessä, pelossa.. ja yksin? 

Iloista vappua kaikille!! :)

Nyt kävi näin, että minäpä tyttö tulin taas kipeäksi.  Alkaa jo kuume laskemaan onneksi. Se nousi aikamoista vauhtia tuossa keskiviikkoiltana. Johtuneko siitä että ootin kylmissäni bussia 45 minuuttia turhaan, vai tiistai-illan lenkistä.. tai jostain muusta. Jokatapauksessa kuume oli korkea, kurkku yhä kipeä, ääni ei kulje, nuha, yskä ja lima ja hyi. Mistähän muuten vois johtua, kun tänää havaitsin kipua kyynelkanavan kohilla, ihankuin joku olis tuikkassu miuta nyrkillä silmään. Samoin kun silmän laittaa kiinni ja koskettaa luomea, on arka. Silmä vuotaa ja rähmii, on turvonnutkin.. ? :o

Eilen kävin hyvästelemässä koulun kaapin ja muun väen. Haikeaa. Maanantaina alkaa sitten työurakka, jos siis taudeiltani kykenen. Toivottavasti. Vielä on huominen aikaa parantua.

Meillä oli tuossa viime viikonloppuna luokan kanssa pirskeet. Oli ihan mukavaa. Vaikkaki tuli ehkä kipattua kuppia hivenen liikaa, mut kait se sallittakoon.. Itsepähän mie siitä kärsin seuraavana päivänä, huonoista oloista ja vähän muistakin. Nyt taian jonku aikaa elellä tuon mehun voimin. Tällähetkellä mieluiten kuuman mehun, nam. =)

Tänään oon lueskellu iha innoissani. Oppinut ja saanut inspiraatioita. Tätä lisää.

On asioita joita en ymmärrä, enkä ees halua ymmärtää. Kaiken uteliaisuuden keskellä jossain tulee stoppi. Inhotat, ällötät ja suututat. Mene kauemmaksi ja katoa.

Ollaan hiljaa ei puhuta siitä. Osaatkin jo sen, niinkuin pettämisen taidon. Taas menet hänen luokse, kerrot kuinka tunnet rakkauden aidon. Oot kusipää, tiesithän sen. Inhotat, ällötät ja suututat.

Tule lähemmäksi ja liki. Ollaan hiljaa ei puhuta siitä, katseethan puhuu puolestaan. Ja taas ymmärretään toisiamme, paremmin kuin ketään. Nyt kun kaikki on ohi, mennään kauemmaksi ja kadotaan. Lupaan muistaa sua joskus hymyillen. Oot ihana kusipää, tiesithän sen. Inhotat, ällötät ja suututat..

Niin että sait miut kirjottamaankin. HÖH !

Maailman kirjat on nyt kyllä sekaisin. Tai ainaki nipsunapsun kirjat.

En ota oikeen selkoa.

Enkä oikeestaa ees jaksa kirjottaa siitä mitään tänne :D eli joo jes..

Voi vitsi että ulkona on hyvä ilma!  AH. Tuoksui jo ihan kesältä. Ihmiset on kaivautuneet ulos omista koloistaan. Ne on iloisen näköisiä ja on lämmintä. Jotkut näin grillailemassa ja istumassa iltaa pihoillaan..

Tulin just iskältä. Syötiin savustettua lohta. Nam ! Isi savusti sen pihalla ihan itse.. Siellä oli myös sen uusi naisystävä, näin sitten hänetkin.

Tänää onki sitten sen aika ku pääsen kattoon Rubik nimistä poppoota. Mukavaa ! Ei malta odottaa.. Toivottavasti tulis onnistunut ilta. Saisin äitin ja sen miehen pois täältä kodistammeki jos tahtoisin ne häätää. Mutta en tiiä.. olishan se mukavaa olla välillä rauhassa. Mutta ei oo kuitenkaan mitään kummempaa syytä miks ne ei voisi täällä olla niin..

Kaipaisin jotain.. ihmisiä lähelle.. mukavia ihmisiä. Pääsisinpä jo uuteen kouluun, että tutustuisi uusiin ihmisiin. Pelkään vaan että en pääse minnekkään. Kahdesta paikasta mistä olis pitänyt tulla kutsu pääsykokeisiin, ei ole tullut! :S En kestä jos en pääse mihinkään. VUOSI pitäisi olla ja asua ainakin  täällä ja koittaa taas uudestaan hakea kouluihin. Ei siinä,mutta kun haluan pois täältä. Ja haluan päässä uusiin piireihin. Eikai auta yhtään jos miettii asiaa, mutta pakosti se välillä tunkeutuu mieleen. Niinkuin nyt. Tästäki asiasta oon täällä varmaan jo hokenut nimittäin. Ei jaksais toistaa itteää kokoaikaa, mutta ihan sama nyt ! :D No on vielä 3 koulua jäljellä, mihin on mahdollisuus päästä. Pitää siis vain koittaa jaksaa toivoa.